Vuokkokala (Amphiprion ocellaris) on koralliahveniin kuuluva kala. Sen englanninkielinen nimi on clownfish, ja suomennettu useimmiten klovnikalaksi. Animaatioelokuva Nemoa etsimässä kasvatti vuokkokalojen suosiota akvaarioissa.
Akvaarioissa pidetään muitakin vuokkokalalajeja; kaiken kaikkiaan lajeja on kolmisenkymmentä.
Vuokkokala on noin 5–7 senttimetrin mittainen, pyöreämuotoinen, ja siinä on leveitä oransseja ja valkoisia raitoja, joiden välissä hyvin kapea musta raita. Ensimmäinen valkoinen raita on silmän takana, toinen kalan puolivälissä, ja siinä on pullistuma eteenpäin, ja kolmas raita on pyrstön tyvessä. Naaras on suurempi kuin koiras.
Australian rannikolla tavataan harvinaista, normaalia tummempaa muotoa. Myös tätä tummaa muotoa kasvatetaan akvaariohoidokiksi.
Vuokkokala muistuttaa paljon kiilavuokkokalaa (Amphiprion percula), varmin tapa erottaa ne on laskea selkäevän ruodot, joita on kiilavuokkokalalla aina 10, vuokkokalalla yleensä 11. Aidolla vuokkokalalla ei myöskään ole koskaan leveää mustaa reunusta evissään. Myös risteytymiä esiintyy akvaariokaupassa.
Vuokkokalat ovat kotoisin lämpimältä Tyyneltä valtamereltä ja Intian valtameren itäosista: aluetta rajaavat Andamaanit ja Nikobaarit, Thaimaa, Malesia, Australian luoteisrannikko, Singapore, Indonesia ja Filippiinit. Ne elävät laguuneissa ja suojaisilla koralliriutoilla korkeintaan 15 metrin syvyydessä. Vuokkokalat ovat suosittuja akvaariokaloja, ja ne saadaan varsin helposti lisääntymään myös akvaario-oloissa.
Luonnossa vuokkokalat elävät symbioosissa merivuokon kanssa. Vuokkokala on immuuni isäntävuokkonsa polttaville lonkeroille – suojausmenetelmän biologian yksityiskohdat ovat vielä selvittämättä, mutta ne liittynevät vuokon ihoa suojaavaan limakerrokseen. Ilmeisesti vuokkokala syö vuokon lonkeroiden välistä loisia ja tähteitä, ja samalla sen liikkeet parantavat veden kiertoa vuokon lähellä.
Luonnossa vuokkokalojen on havaittu käyttävän isäntinään Heteractis magnifica -vuokkoja sekä Stichodactyla suvun lajeja Stichodactyla gigantea ja Stichodactyla mertensii. Jos vuokkoa ei löydy, vuokkokalat hakevat jonkun suojaisen kohteen ”vuokonkorvikkeeksi”. Parhaiten käy pitkätentakkelinen koralli, kuten Euphyllia- ja Goniopora-lajit, mutta akvaariossa sopivan muotoinen kukkaruukun kappale tai jopa lämmityslaite voi kelvata. Vuokkokalat sopivat pieniinkin, alle 150-litraisiin akvaarioihin. Sellaisen vesiolot eivät kuitenkaan ole tarpeeksi vakaat merivuokon pitämiseen kalojen isäntänä.
Vuokkokalat ovat pariuskollisia ja kutevat saman vuokon läheisyydessä jota ne pitävät isäntänään. Ennen kututapahtumaa koiras puhdistaa pesäksi alueen kalliopohjalta, läheltä vuokon suojaavia lonkeroita. Soidinmenojen aikana koiras näykkii ja ajaa naarasta takaa. Se tulee aggressiiviseksi myös muita kaloja kohtaan. Kuteminen ajoittuu täydenkuun aikaan aamun tunteihin. Naaras munii 100 – 1 000 oranssinsävyistä, noin 3–4 mm kokoista mätimunaa parin tunnin aikana. Koiras ui sen perässä ja hedelmöittää mätimunat, jotka tarttuvat pesään ohuella seitillä. Mätimunien kuoriutuminen kestää lämpötilasta riippuen noin viikon. Munista kuoriutuu toukkia, jotka elävät meren pinnalla planktonin joukossa 8–12 päivää. Sen jälkeen ne painuvat lähelle pohjaa, muuttuvat pikkukalojen näköisiksi ja alkavat etsiä sopivaa isäntävuokkoa.
Muiden Amphiprioninae-alaheimon lajien tapaan vuokkokalatkin voivat vaihtaa sukupuolta. Vastakuoriutuneet pikkukalat ovat kaikki koiraita. Yhdessä vuokossa elää hallitseva naaras ja koiras, sekä mahdollisesti joukko pienempiä koiraita. Naaras on kooltaan suurin ja hallitsee kaikkia muita, vahvin koiras rökittää puolestaan nuorempiaan. Jos naaras kuolee, suurin koiras muuttuu naaraaksi.
