Afrikanpuhveli
Kafferipuhveli eli afrikanpuhveli (Syncerus caffer) on kookas afrikkalainen nautaeläin ja yksi viidestä suuresta Afrikan suurriistaan kuuluvasta eläimestä.
Nisäkäsnimistötoimikunta on ehdottanut, että nimitys ”afrikanpuhveli” vahvistettaisiin tämän lajin ensisijaiseksi suomenkieliseksi nimeksi.
Yö
YöllinenPä
PäiväeläimetPäiväeläin tarkoittaa eläintä, joka nukkuu yöllä ja valvoo päivällä. Yöeläimet ovat puolestaan aktiivisia öisin ja hämäräeläimet h...
Ka
KasvinsyöjäKasvinsyöjä eli herbivori on eläin, jonka ravinto koostuu yksinomaan tai pääasiassa kasveista. Lihansyöjiin ja sekaravintoa käyttäviin elä...
Gr
GraminivoreFo
FolivoreMa
MaanpäällinenKu
Kursorinen eläinEs
Esiyksilölliset eläimetLa
LaiduneläimetLaidunnus on ekologiassa tapahtuma, jossa saalistaja ei kuluta ravintokohdettaan loppuun, vaan syö vain osan siitä. Esimerkiksi verta imevä hytt...
Vi
ViviparousPo
PolygynadriaVa
VaarallinenSo
Sosiaaliset eläimetPa
PaimentaminenLauma merkitsee isoa joukkoa eläimiä. Sana liitetään useimmiten nisäkkäisiin, kun taas esimerkiksi suurta lintu- tai kalajoukkoa kutsutaan pa...
Do
DominanssihierarkiaEi
Ei siirtolainenA
alkaaVa
Vaaralliset eläimetKafferipuhvelinaaraat ovat uroksia pienempiä Urosten paino on 500-900 kg ja naaraiden 350-620 kg. Ruumiinpituus on 240-340 cm ja säkäkorkeus 148-175 cm. Ruumiinrakenteeltaan kafferipuhveli on raskastekoinen. Sen jalat ovat vantterat, pää suuri ja niska lyhyt. Väritykseltään se on lähes kauttaaltaan musta. Vasikat ovat väriltään aikuisia ruskeampia. Päässä on suuret ja hieman lerpattavat korvat. Sarvet kasvavat sekä uroksilla, että naarailla. Urosten sarvet ovat naaraiden sarvia suurempia. Sarvet kasvavat koukkumaisesti kaartuen ensin alas ja sitten ylös.
Ulkonäkö ja koko saattaa poiketa huomattavastikin eri alueilla.
Kafferipuhveleita elää laajalla alueella Saharan eteläpuoleisessa Afrikassa. Alalajia S. c. nanus tavataan Länsi-Afrikassa Guinea-Bissausta Ghanan lounaisosiin sekä Keski-Afrikassa Nigerian ja Kamerunin eteläosissa, Päiväntasaajan Guineassa, Keski-Afrikan tasavallan etelä- ja lounaisosissa, Ugandan ja Ruandan länsiosissa, Gabonissa, Kongon tasavallassa ja Kongon demokraattisessa tasavallassa. Alalajia S. c. brachyceros esiintyy Sahelin alueella Senegalin kaakkoisosissa, Norsunluurannikon pohjoisosissa, Burkina Fason eteläosissa, Ghanan ja Beninin pohjoisosissa, Nigerin eteläosissa, Nigeriassa, Kamerunin pohjoisosassa ja pienellä alueella Keski-Afrikan tasavallassa. S. c. aequinoctialis elää puolestaan idempänä Sahelin alueella Tšadin koillisosassa, Keski-Afrikan tasavallan ja Kongon demokraattisen tasavallan pohjoisosissa, Etelä-Sudanissa ja Etiopian länsiosissa. S. c. caffer -alalajia tavataan Lounais-Etiopiasta ja Somalian etelä- ja Kenian pohjoisosista kohti etelää Sambiaan, Malawiin ja Mosambikiin. Lisäksi sitä tavataan Namibian koillisosassa, Botswanassa ja Zimbabwessa. Etelä-Afrikkaan sitä on tuotu uudestaan.
Kafferipuhvelia tavataan useissa erilaisissa elinympäristöissä puolikuivilta pensaikkoalueilta ruohikkoalueille aina 4 000 metrin korkeuksiin saakka. Niitä esiintyy myös akaasia- ja leimupuumetsiköissä. sen sijaan hyvin kuivilla aavikoilla tai puoliaavikoilla, kuten Kalaharilla ja Saharalla niitä ei tavata.
Kafferipuhvelia tavataan usein suurissa 50–500 yksilöä käsittävissä laumoissa, jotka voidaan jakaa pienempiin poikamieslaumoihin ja vasikoidensa kanssa liikkuvien naaraiden laumoihin. Laumat saattavat hajaantua sadekaudella ympäri ruohikkoalueita, mutta kuivalla kaudella niitä kerääntyy yhteen esimerkiksi jokien ympäristöön. Suuret laumat saattavat vaeltaa ajoittain lyhyitä matkoja vuodenajan mukaan. Yleensä eri perheryhmät liikkuvat kuitenkin varsin säännöllisellä alueella. Varsinaisia reviirejään niillä ei ole.
Kafferipuhvelit käyttävät ravinnokseen tavallisimmin tuoreita ruohoja. Ruohon käydessä mahdollisesti vähäiseksi ne saattavat syödä myös pensaikkoa ja puita. Kafferipuhvelin pääasiallisia petoeläimiä ovat leijona, täplähyeena ja krokotiilit. Petojen uhatessa lauma puolustautuu usein yhtenä joukkona, mikä tekee petoeläimille myös pienempien ja heikoimpien yksilöiden saalistamisesta hyvin vaikeaa. Nurkkaan ajettua tai haavoittunutta kafferipuhvelia pidetään hyvin vaarallisena. Joidenkin arvioiden mukaan kafferipuhvelit tappavat vuosittain noin 200 ihmistä.
Laumat vetävät puoleensa paitsi petoeläimiä, mutta myös lintuja. Loisnokkelit ja lehmähaikara syövät laumojen ruohikosta liikkeelle pelottamia hyönteisiä ja kafferipuheveleja vaivaavia syöpäläisiä. Ihoansa syöpäläisiltä suojatakseen kafferipuhvelit ottavat myös mutakylpyjä. Kafferipuhvelit ruokailevat yleensä öisin sään ollessa viileämpi. Kuuman keskipäivän ne viettävät pääosin lepäillen.
