Gepardi (Acinonyx jubatus) on sirorakenteinen kissaeläin ja maailman nopein maanisäkäs, joka juoksee yli 90 km/t. Gepardi elää Afrikassa uhanalaisena ja Aasiassa erittäin uhanalaisena. Suvun nimi Acinonyx juontuu kreikan kielestä ja viittaa kynsien liikkumattomuuteen. Lajinimi jubatus taas on latinaa ja tarkoittaa 'harjaista', viitaten gepardin pentujen pieniin harjoihin. Muun muassa suomen kielen gepardia merkitsevä sana periytyy keskiajan latinan termistä gattus pardus (”kissaleopardi”).
Pä
PäiväeläimetPäiväeläin tarkoittaa eläintä, joka nukkuu yöllä ja valvoo päivällä. Yöeläimet ovat puolestaan aktiivisia öisin ja hämäräeläimet h...
Li
LihansyöjäLihansyöjä eli karnivori on eläin, joka saa suurimman osan ravinnostaan syömällä toisia eläimiä. On myös lihansyöjäkasveja, jotka hankki...
Ma
MaanpäällinenKu
Kursorinen eläinVa
Vanhat eläimetRe
ReviiriReviiri tai territorio on eläimen elinpiirin osa, jota eläin puolustaa saman lajin yksilöiltä. Pesintäreviirejä puolustetaan vain saman sukup...
Vi
ViviparousJa
Jahtaava petoeläinVä
VäijytyspetoNo
NomadiPo
PolygynySo
Sosiaaliset eläimetYk
Yksinäiset eläimetEi
Ei siirtolainenC
alkaaPi
PilkullinenNo
Nopeat eläimetGepardin ruumiin pituus on 110–160 senttiä ja hännän pituus 60–80 senttiä. Säkäkorkeus on 67–94 senttiä. Gepardi painaa 45–65 kiloa. Gepardi on harvoja kissaeläinlajeja kalastajakissan ohella, jotka eivät kykene vetämään kynsiään kokonaan sisään (alle kymmenviikkoiset pennut tosin pystyvät siihen). Taakse vedettynäkin osa kynnestä jää näkyville, mikä auttaa eläintä kiihdyttämisessä ja tunnetusti vauhdikkaan juoksunsa ohjailussa. Samasta syystä gepardin polkuanturat ovat muista kissaeläimistä poiketen kovat ja uurteiset. Gepardin ruumiinosat soveltuvat suuren nopeuden saavuttamiseen. Pitkä häntä pitää yllä tasapainoa juoksussa. Juostessa gepardin selkä liikkuu kuin jousi. Myös sydän, keuhkot, maksa ja jopa sieraimet ovat hyvin suuret; niiden avulla hapen saanti ja hyväksikäyttö on mahdollisimman tehokasta. Koska gepardi metsästää päivällä, sen viiksikarvat ovat lyhyemmät kuin yöllä metsästävillä kissaeläimillä.
Eteläisessä Afrikassa tavattavaa poikkeuksellisen tummaa, niin kutsuttua kuningasgepardia pidettiin aiemmin omana lajinaan Acinonyx rex. Sen selän täplät ovat yhtyneet läikikkäiksi juoviksi. Jotkut arvelivat että se olisi leopardin ja gepardin jälkeläinen, hybridi. Sittemmin 1980-luvun alussa on todettu sen olevan vain geneettinen värimuunnelma. Tämän värimuunoksen esiintyminen painottuu pensaikkoisemmille seuduille.
Gepardin kaikki alalajit ovat uhanalaisia. Gepardikanta on hupenemassa elinympäristön muutosten, saaliseläinten vähenemisen sekä lajia heikentävän sisäsiittoisuuden vuoksi. Aasiassa elää nykyisin alle 60 gepardia. Afrikassa kannan koko on noin 7 100 yksilöä, joista puolet levittäytyvät kuuden eteläisen Afrikan maahan eläen yhdessä populaatiossa. Gepardi on rauhoitettu Namibiassa. Monet yksilöt oleskelevat maatalousalueilla aiheuttaen vahinkoa karjalle, minkä vuoksi niitä pyydetään ja muutoin surmataan. 1990-luvun alussa perustettiin afrikkalaisen gepardin ja sen elinympäristön suojeluun keskittyvä järjestö Cheetah Conservation Fund. Vuonna 2001 Iranissa käynnistettiin ohjelma aasialaisen gepardin pelastamiseksi. Vuonna 2022 gepardeja päätettiin palauttaa luontoon Intiassa. Gepardit hankittiin Etelä-Afrikasta ja Namibiasta. Aikaisemmin Intiassa esiintyneen aasiangepardin kantoja pidettiin liian pienenä ja sisäsiittoisena palautuksiin luontoon.
Gepardi on suhteellisen sosiaalinen päiväeläin. Urosten muodostamat ryhmät ovat melko yleisiä. Emon jätettyä pentunsa, pennut pysyvät yhdessä vielä puolisen vuotta, sisarukset voivat pysyä yhdessä pitempäänkin. Naaras tulee sukukypsäksi kaksivuotiaana. Gepardien pentueet ovat kissaeläinten mittapuulla poikkeuksellisen suuria-5 tai jopa 6 pentua eivät ole epätavallisia. Tämä johtuu siitä, että hyeenat ja leijonat tappavat usein gepardinpentuja, niin että vain alle 5% pennuista selviää itsenäistymiseen asti.Pentujen ulkonäkö on aluksi selvästi erilainen kuin aikuisten: niiden alapuoli on täplätön ja melkein musta, ja yläpuolta peitää valkoinen pitkistä karvoista muodostuva "viitta". Alapuoli vaalenee ja täplät ilmestyvät ennen kahden kuukauden ikää, mutta valkoisen viitan jäänteitä on usein vielä vuoden ikäisillä eläimillä.
Gepardit saalistavat yleensä pieni- ja keskikokoisia sorkkaeläimiä kuten gaselleja, mutta ryhminä saalistavat urokset voivat toisinaan kaataa jopa gnuantilooppeja. Gepardi ei saalista vaanimalla, vaan luottaa nopeuteensa. Se hyökkää saaliinsa kimppuun yleensä noin 50 metrin etäisyydeltä ja kiihdyttää todella nopeasti tehden jopa 9 metrin pituisia loikkia. Takaa-ajon päätteeksi gepardi kaataa saaliinsa kumoon tarttumalla siihen etujalan sisimmän varpaan kynnellä (joka ei kosketa maata ja on siten muista kynsistä poiketen terävä ja tarttumiseen hyvin sopiva) tai läimäyttämällä sitä tassullaan takapuoleen. Tämän jälkeen se tarttuu saalistaan kurkusta ennen kuin tämä ehtii nousta ja tappaa sen. Nopean hyökkäyksensä jäljiltä se on kuitenkin usein hyvin hengästynyt, eikä pysty nauttimaan mahdollista saalistaan heti. Kun sen hengitys on tasaantunut, gepardin on nopeasti hotkittava saaliinsa ennen muiden petojen ilmaantumista. Juuri minimoidakseen kohtaamisia vahvempien petojen kanssa gepardi metsästääkin päiväsaikaan, jolloin leijonat ja hyeenat ovat yleensä vähemmän aktiivisia (tosin Saharan vuorilla elävät gepardit, joilla ei juuri ole kilpailijoita karussa elinympäristössään, metsästävät usein öisin, jolloin on viileämpää).
Gepardi on huomattavasti vähemmän aggressiivinen kesytettäessä kuin muut isot kissaeläimet, joten sen pentuja myydään usein maailmalla laittomasti kotieläimiksi. Sitä on myös antiikin ajoista lähtien käytetty metsästyseläimenä.Esimerkiksi suurmoguli Akbar Suurella oli yli 3000 metsästysgepardia elämänsä aikana, joista vain yksi pari sai poikasia.
Joissakin eläintarhoissa gepardeja kasvatetaan yhdessä koirien kanssa. Koirat, jotka ovat tottuneet olemaan tekemisissä ihmisten kanssa, rauhoittavat gepardeja omalla esimerkillään.
