Siperiankurppa (Gallinago megala) on siperialainen kahlaajalintu. Lajin nimesi englantilainen lintutieteilijä Robert Swinhoe vuonna 1861.
Linnun pituus on 27–29 senttimetriä, siipien kärkiväli 38–44 senttimetriä ja paino keskimäärin 120 grammaa. Laji muistuttaa suuresti suippopyrstökurppaa, joka on 10 prosenttia pienempi, lyhytnokkaisempi ja -jalkaisempi sekä höyhenpuvultaan hieman erivärinen. Sukupuolet ovat samannäköisiä.
Siperiankurpan pesimäaluetta on keskinen Siperia ja Mongolian pohjoisosa. Maailmanpopulaation koko on 25 000–100 000 yksilöä. Lajin kanta on elinvoimainen. Siperiankurppa on muuttolintu, joka talvehtii Indonesiassa, Papua-Uudessa-Guineassa ja Australiassa. Laji havaittiin Suomessa Tohmajärven Niiralasta 13. kesäkuuta – 6. heinäkuuta 2008; kyseessä on vasta toinen havainto Euroopasta, ensimmäinen tehtiin Venäjällä 2002..
Siperiankurpan elinympäristöä ovat taigan niityt, ahot ja muut aukeat maisemat. Muutto- ja talvehtimisalueilla laji viihtyy erilaisilla kosteikoilla.
Laji syö maassa eläviä hyönteisiä, matoja ja muita pieniä selkärangattomia.
