Riisilintu
Riisipeippo eli vanhalta nimeltään riisilintu (Lonchura oryzivora) on loistopeippojen heimoon kuuluva varpuslintu. Se on yleinen lemmikkilintu, joka on alun perin kotoisin Indonesian Sundasaarilta. Ihmisen mukana se on levinnyt muuallekin Aasiaan, Afrikkaan, Australiaan ja Amerikkaan. Viime aikoina riisipeipot ovat vähentyneet alkuperäisellä elinalueellaan ja ainakin osittain myös istutusalueilla. Indonesiassa riisipeippoa on pidetty riisisatoa verottavana tuholaisena.
Pä
PäiväeläimetPäiväeläin tarkoittaa eläintä, joka nukkuu yöllä ja valvoo päivällä. Yöeläimet ovat puolestaan aktiivisia öisin ja hämäräeläimet h...
Ka
KasvinsyöjäKasvinsyöjä eli herbivori on eläin, jonka ravinto koostuu yksinomaan tai pääasiassa kasveista. Lihansyöjiin ja sekaravintoa käyttäviin elä...
Gr
GranivoreMa
MaanpäällinenOv
OvipaarinenOvipaarinen tarkoittaa eläintä, joka lisääntyy munimalla. Useimmat selkärangattomat, kalat ja matelijat, kaikki linnut ja sammakkoeläimet sek...
Ar
ArboreaalinenVa
Vanhat eläimetYk
Yksiavioiset eläimetYksiavioisuus eli monogamia on pariutumisen muoto, jossa yksilöllä on vain yksi puoliso kerrallaan.
So
Sosiaaliset eläimetPa
ParveiluEi
Ei siirtolainenJ
alkaaRiisipeipon ruumiinpituus on 12–16 senttiä. Luonnonvaraisten riisipeippojen väritys on pääosin sinertävänharmaa, mutta kupu on vaaleanpunainen ja pyrstön seutu valkoinen. Pää, kurkku, yläperä ja pyrstö ovat mustat. Pään molemmilla sivuilla on valkoinen korvalaikku. Jykevä nokka on vaaleita leikkuureunoja lukuun ottamatta kirkkaan vaaleanpunainen. Silmät ovat tummanpunaiset ja niiden ympärillä on kapea punainen rengas. Jalat ovat vaaleanpunaiset. Riisipeipoista on jalostettu useita eri värimuunnoksia. Luonnonmuodon lisäksi siitä on muun muassa kirjavia, valkoisia ja kanelinruskeita muotoja.
Nuoret linnut ovat ruskehtavia. Niiden päälaki ja pyrstö ovat tummat ja korvalaikku haalea. Vatsapuoli on vaalean ruskeankeltainen ja rinta juovikas.
Riisipeipon alkuperäistä levinneisyysaluetta ovat Indonesian saaret Jaava, Bali ja todennäköisesti myös Madura. Ihmisten mukana laji on levinnyt vieraslajiksi myös muualle maailmaan. Aasiassa se elää kotisaartensa lisäksi myös Joulusaarella, Baweanilla, Sumatralla, Borneolla, Sulawesillä, Lombokilla, Sumbawalla, Molukeilla, Filippiineillä, Malakan niemimaalla, Thaimaassa, Myanmarissa, Vietnamissa, Kaakkois-Kiinassa, Taiwanissa, Japanissa, Intiassa, Sri Lankassa.
Afrikassa riisipeippo on levinnyt Seychelleille ja Tansaniaan, jossa se on elää mantereen lisäksi myös Pemballa ja Sansibarissa. Muita esiintymisalueita on Kookossaarilla, Saint Helenalla, Venezuelassa, Kolumbiassa, Puerto Ricossa, Floridassa, Havaijilla ja Fidžillä. Singaporeen, Mauritiukselle, Komoreille, Australiaan ja mahdollisesti Uuteen-Seelantiin muodostuneet kannat ovat jo hävinneet.
Riisipeippo elää monenlaisissa ympäristöissä. Sitä tavataan viljelyksillä, avoimissa metsissä, kaupungeissa, kylissä, puusavanneilla, rantametsissä ja mangrovemetsissä. Yleensä riisipeipot elävät alle 500 metrin korkeudella merenpinnasta, mutta paikoin niitä esiintyy jopa 1 500 metrin korkeudessa. Riisipeippoja esiintyy erityisesti riisinviljelyalueilla. Aikaisemmin se oli Jaavan ja Balin yleisimpiä kaupunkilintuja.
Riisipeippo on parvilintu, joka voi kerääntyä satojen lintujen parviin. Kaupungeissa parvet käyttävät lepopaikkoinaan pitkiä puita ja palmuja, maaseudulla puolestaan pensaita, ruokoja ja sokeriruokoja. Ainakin kesyillä riisipeipoilla on usein tapana yöpyä itseään selvästi suurempien lintujen seurassa. Tällöin ne hakeutuvat tällaisen linnun, kuten turturikyyhkyn, luokse ja asettautuvat sitä vasten yrittäen ryömiä kyyhkyn jalkojen väliin. Riisipeipot pyrkivät jopa hautovan linnun alle, ja tiedetäänpä niiden jopa yöpyneen turturikyyhkyn selässä.
Riisipeipon pariside on voimakas. Puolisot jakavat yöpymispaikkansa ja tavatessaan tervehtivät toisiaan. Mikäli toisistaan erotetut puolisot yhdistetään uudelleen, ne käyvät läpi monimutkaiset menot. Aluksi ne kumartelevat samalla laulaen. Sitten ne asettuvat kyljittäin, minkä jälkeen kumpikin kääntyy vuorotellen sivuittain ja painaa päänsä puolison pään päälle. Rituaalin lopuksi riisipeipot vielä kumartelevat ja pysyttelevät vielä jonkin aikaa lähellä toisiaan.
Riisipeippokoiraan laulu on huilumaista tai joskus viheltelevää. Laulun kulku on yksilöllistä. Riisipeippopari laulaa yhdessä soidinmenojen yhteydessä tai menettäessään keskinäisen näköyhteyden. Soitimen alussa koiras kumartuu selkä kyömyssä hyppien ylös ja alas, viuhtoen nokkaa puolelta toiselle ja heiluttaen pyrstöään odottelevaa naarasta kohti, jota lähestyessään se alkaa laulaa. Toisinaan myös naaras alkaa pomppia ja kumarrella, ennen kuin se kyyristyy pyrstöään värisyttäen. Mikäli naaras ei pidä koiraan lähentymisyrityksistä, se voi painaa päänsä koiraan pään alle kuten tapaamismenoissa, tai jopa hyökätä kosijan kimppuun lyömällä sitä nokallaan.
Jaavan ja Balin riisipeippojen pääravintoa on riisi, mutta se syö myös erilaisia siemeniä, kukkakasveja, pieniä hedelmiä ja satunnaisesti hyönteisiä. Huhti-lokakuussa, jolloin riisipellot ovat veden vallassa, riisipeipot asettuvat pareittain tai pieninä parvina puutarhoihin tai kylien lähellä oleviin tiheikköihin. Tähän aikaan ne syövät siemeniä, pieniä hedelmiä ja luultavasti myös hyönteisiä ja matoja. Heti kun riisintähkät ovat kypsyneet, riisipeippoparvet palaavat pelloille. Paikalliset asukkaat yrittävät karkottaa lintuja riisivainioilta kaikin mahdollisin keinoin, kuten naruista riippuvin linnunpelätein, joita vartiovuorossa oleva henkilö ryhtyy heiluttelemaan heti kun havaitsee lähestyvän riisipeippoparven. Sadonkorjuun jälkeen riisipeipot viipyvät pelloilla vielä marraskuun loppuun saakka syömässä keräämättä jääneitä tähkiä ja sänkipellolla kasvavien rikkakasvien siemeniä.
Jaavassa ja Balissa riisipeippojen lisääntymiskausi on helmi-elokuussa, ja sen huipun ajoittuu huhti-toukokuuhun. Pesä rakennetaan katon alle, talojen räystäille, pensaisiin, puun oksalle tai usein myös loiskiertokasvin lehvästöön. Pesät ovat löyhästi rakennettuja ja niiden muoto vaihtelee. Puissa olevat pesät ovat hyvin suuria ja ne on kudottu lähes puolipallon muotoisiksi. Loiskasvien seassa olevat pesät ovat taas pienempiä ja erimuotoisia. Pesän rakennusmateriaali koostuu heinistä ja muista pitkistä, taipuisista ja tukevista kasvisaineksista. Pallon sisällä oleva kammio vuorataan untuvilla. Rakennusvastuu on koiraalla. Naaras kyllä seuraa kumppaniaan pesäainesten keräämisretkille, mutta auttaa vasta viimeistelyvaiheessa, jolloin se kerää vuorausuntuvia. Naaras munii kerralla yleensä 3–4 puhtaanvalkoista munaa, mutta suurempiakin, 7–8 munan pesiä on tavattu. Munat ovat puhtaanvalkoisia ja kiiltäviä. Haudontaan ja poikasten ruokintaan osallistuvat molemmat vanhemmat. Ne hautovat 20–30 minuutin vuoroissa. Poikaset kuoriutuvat noin kahden viikon haudonnan jälkeen, ja ovat alkuun täysin alastomia. Poikaset pysyvät pesässä lähes kuukauden ajan, ennen kuin jättävät sen. Vanhemmat ruokkivat niitä vielä 2–3 viikkoa tämän jälkeenkin. Riisipeippo saa aikuisen yksilön höyhenpuvun vasta usean kuukauden päästä.
