Lehmuskiitäjä (Mimas tiliae) on kiitäjiin kuuluva yöperhonen.
Lehmuskiitäjä on keskikokoinen, helposti tunnistettava kiitäjälaji, jonka siipien kärkiväli vaihtelee 63–78 mm. Etusiivet ovat pohjaväriltään vihertävän ruskeat, mutta värin sävy vaihtelee yksilöittäin huomattavasti. Naaraat ovat paitsi koiraita kookkaampia, myös usein sävyltään ruskeampia kun taas koiraiden yleisväritys painottuu enemmän vihreään. Etusiiven poikki kulkee leveä, tummanvihreä vyö, joka saattaa olla poikki keskeltä tai surkastunut yhdeksi tai kahdeksi täpläksi. Tunnetaan myös värimuoto f. obsoleta, jolla vyö puuttuu kokonaan. Takasiivet ovat kellanruskeat ja niissä on huonosti erottuva, tumma poikkiraita.
Toukka on kookas, yleisväritykseltään vihreä ja kauttaaltaan vaaleiden nystyjen peittämä. Toukan peräpäässä on selkäpuolelta turkoosinsininen, alta punakeltainen piikki. Ennen koteloitumista toukan väri vaihtuu harmahtavaksi tai punertavaksi, jolloin sen havaitsee kasvillisuuden joukosta hieman helpoimmin. Täysikasvuisena toukka on 65–75 mm pitkä.
Lehmuskiitäjä on pääasiassa Euroopassa esiintyvä laji. Levinneisyys ulottuu Iberian niemimaalta Ison-Britannian eteläosiin, Skandinavian eteläosiin ja idässä Pohjois-Turkkiin, Pohjois-Iraniin ja Uralille. Yksittäishavaintoja on Etelä-Siperiastakin.
Suomessa lehmuskiitäjä on levinneisyydeltään eteläinen ja jo Keski-Suomen korkeudella sitä tavataan enää satunnaisesti. Lentäviä perhosia tavataan kesäkuun alusta heinäkuun puoliväliin. Syys-lokakuussa on tavattu harvinaisen toisen sukupolven yksilöitä.
Lehmuskiitäjä elää lehtomaisissa, rehevissä metsissä ja sellaisissa puistoissa, joissa kasvaa lehmuksia. Sillä ei ole vaellustaipumusta ja perhosta tapaa vain harvoin etäämpänä sen tyypillisestä elinpaikasta. Lehmuskiitäjä liikkuu aktiivisesti vain muutaman tunnin ajan auringonlaskun jälkeen. Muun ajan se lepää puiden rungoilla tai lehvästön suojassa teeskennellen kuivunutta lehteä. Koiraita lentää valolle, naaraita vain harvoin. Aikuisella perhosella ei ole toimivia suuosia eikä se siksi vieraile kukilla. Aikuinen perhonen elääkin vain noin viikon.
Naaras houkuttelee koiraita luokseen erittämillään feromoneilla ja parittelu, jonka ajan koiras roikkuu naaraan takaruumiista, saattaa kestää jopa 20 tuntia. Heti parittelun jälkeen naaras aloittaa munimisen ja munii muutaman yön aikana jopa 130 munaa, yleensä pareittain lehtien alapinnoille, tavallisimmin latvustoon. Toukat kuoriutuvat reilun parin viikon kuluttua ja ovat aktiivisia lähinnä öisin. Toukat ovat täysikasvuisia heinä-elokuun vaihteessa, jolloin ne lähtevät etsimään koteloitumispaikkaa. Laji talvehtii maanalaisena kotelona lähellä ravintokasvina toimineen puun tyveä, harvoin kauempana. Joskus kotelo voi sijaita myös oksilla sammaleen alla tai kaarnan raossa. Kotelo voi talvehtia kaksikin kertaa.
