Kiipijäkala (Anabas testudineus) on kiipijäkalojen (Anabantidae) heimoon kuuluva makeassa ja murtovedessä pääasiassa trooppisilla alueilla elävä veden pohjalla aikaansa viettävä kalalaji. Se on sukunsa kiipijäkalat (Anabas) tyyppilaji.
Kiipijäkala on tavallisesti noin 12,5 senttimetrin mittainen ja voi maksimissaan kasvaa noin 25 senttimetrin mittaiseksi. Se voi painaa enintään 150 grammaa. Väritys vaihtelee tummanvihreästä vaaleanvihreään vatsan ollessa hyvin vaalea. Selkäpuolen väri vaihtelee tummanvihreästä oliivinvihreään. Pään vatsapuolella on pitkittäisiä raitoja. Kiduskannen takareunassa on tumma täplä. Silmien väri on kullertavan punainen. Ruumiin muoto vaihtelee hyvin paljon esimerkiksi yksilön iästä ja sen ravitsemustilasta riippuen. Päässä on suomuja, joita on 4–5 riviä silmien välissä. Kalan selkäevässä on 16–20 piikkiruotoa ja 7–10 pehmeää ruotoa. Peräevässä on 9–11 piikkiruotoa ja 8–11 pehmeää ruotoa. Sillä on kylkiviivallaan 26–32 suomua. Kylkiviivan yläpuolella on 3–4 ja alapuolella 8–11 suomuriviä. Kiipijäkala omaa ylimääräisen hengityselimen, jolla se kykenee hengittämään ilmaa.
Kiipijäkalaa tavataan Aasiassa alueella Intiasta Wallacen linjalle asti Kiina mukaan luettuna. Lajin kuvannut Marcus Elieser Bloch ilmoitti sen tyyppisijainniksi virheellisesti Japanin, missä lajia ei kuitenkaan luonnonvaraisesti esiinny. Se elää pääasiassa kanavissa, järvissä, lammissa, soilla ja estuaareissa, yleensä alueilla joissa kasvillisuus on tiheää. Se voi sietää äärimmäisen epäsuotuisiakin elinympäristöjä ja suosii etenkin sameaa, seisovaa vettä, jossa on usein niukasti happea. Kuivan kauden aikana kiipijäkala pysyttelee vedenalaisiin metsiin ja pensaisiin yhteydessä olevissa vesialtaissa, mutta voi selviytyä kuivan kauden ajan hautautuneena mudan alla ilman vettä jopa kuusi päivää kerrallaan, mikäli sen hengityselimet vain pysyvät kosteina.
Kiipijäkalan ravintoa ovat kalojen poikaset, makrofyytit eli suurkasvit ja katkaravut. Se ottaa happea ilmasta joko kiiveten vedestä ylös tai vedenpinnasta. Kosteina öinä se monesti vaihtaa vesistöä liikkuen maan pinnalla kidustensa vieressä olevien piikkiensä ja rintaeviensä avulla. Kutu tapahtuu sadekauden alussa. Koiras kietoo itsensä naaraan ympärille ja hedelmöittää munat samalla kun naaras laskee ne. Mätimunat kudetaan avoimeen, niukkahappiseen veteen ja ne kelluvat sen pinnalla noin yhden vuorokauden ajan ennen kuoriutumistaan. Yksittäinen naaras tuottaa yhden kudun aikana 5 000–35 000 munaa. Poikaset ovat kuorituessaan 2–3 millimetrin mittaisia ja alkavat uida vapaasti noin kahden päivän ikäisinä.
