Liitokotka (Terathopius ecaudatus) on afrikkalainen kotkalaji.
Linnun pituus on 80–85 senttiä, siipien kärkiväli 170–180 senttiä ja paino 2–3 kiloa. Kooltaan se on maakotkan luokkaa, mutta on hyvin lyhytpyrstöinen, pitkäsiipinen ja isopäinen. Vanhat linnut ovat kolmivärisiä: pääosa puvusta on musta, siivillä on laajat hopeanvalkoiset kuviot ja keskiselkä, koivet sekä nokka ja kalju naama ovat punertavat. Naaraan siivellä on enemmän ruskeaa kuin mustaa. Nuori lintu on kauttaaltaan ruskea. Liitokotka elää enimmäkseen ilmassa, sillä se lentää päivän aikana kahdeksan-yhdeksän tuntia ja kulkee päivässä 300–500 kilometriä.
Liitokotkat elävät Afrikassa Saharan eteläpuolella Senegalista Sudaniin ja Somaliaan ja sieltä eteläiseen Afrikkaan Oranjejoelle ja Kapmaahan saakka. Lajin elinympäristön ala on yli 10 miljoonaa neliökilometriä, ja maailman populaation koko on 10 000–100 000 yksilöä. Laji on pääasiassa paikkalintu, mutta se vierailee ilmeisen säännöllisesti Punaisenmeren takana Arabian niemimaalla. Euroopassa tavatut liitokotkat on tulkittu tarhakarkulaisiksi.
Liitokotkille kelpaavat lähes kaikki maastotyypit niin autiomaista, metsistä, vuoristosta kuin ihmisasutuksen tuntumastakin. Vuoristossa niitä tavataan neljän kilometrin korkeudelle saakka. Niitä tavataan myös rannikoilla ja vesistöjen äärellä.
Liitokotkat saalistavat enimmäkseen keskikokoisia lintuja, kuten kyyhkyjä ja hietakyyhkyjä, sekä nisäkkäitä. Ne syövät myös raatoja.
Laji muodostaa elinikäisen parisuhteen. Pesä on puussa, usein lähellä tietä tai rautatietä, ja se on käytössä useita vuosia. Laji ei piittaa ihmisistä muuten kuin siinä tapauksessa, että pesäpuuhun kiivetään tai se muuten kokee itsensä uhatuksi. Naaras munii yhden munan, jota se hautoo 42–43 päivää. Poikaset ovat lentokykyisiä 3–4 kuukauden ikäisinä.
