Nubiankissa
Afrikanvillikissa eli nubiankissa (Felis lybica) on Afrikassa ja Aasiassa elävä kissaeläinlaji. Sen kesyttivät aikoinaan muinaiset egyptiläiset ainakin noin 4 000 vuotta sitten, ja sitä pidetään yleisesti kesykissan (Felis catus) esi-isänä.
Afrikanvillikissa on yleisväriltään vaaleanruskea ja siinä on tummia juovia. Turkki on lyhyempi kuin eurooppalaisen metsäkissan. Afrikanvillikissa on myös huomattavasti pienempi: pituus ilman häntää on 45–75 senttimetriä, häntä 20–38 senttimetriä, ja se painaa 3–6,5 kilogrammaa.
Afrikanvillikissaa tavataan laajalla alueella Afrikassa ja Aasiassa. Afrikassa lajia ei esiinny tiheissä tropiikin sademetsissä. Saharassa sitä tavataan lähinnä vain vuoristoisilla alueilla, kuten Ahaggarissa ja Tassili n’Ajjerissa. Aasiassa levinneisyysalue ulottuu mantereen lounaisosista Keski-Aasiaan Intia, Kiinaan ja Mongoliaan.
Afrikanvillikissa elää monenlaisissa ympäristöissä aavikoilta ja ruohomailta selametsiin. Se välttelee lähinnä sademetsiä ja hiekka-aavikoita. Vuoristoissa lajia on tavattu jopa kolmessa kilometrissä.
Afrikanvillikissa syö pääasiallisesti jäniseläimiä ja jyrsijöitä. Jos tilanne vaatii, se syö myös lintuja, matelijoita, sammakkoeläimiä ja hyönteisiä. Botswanan puoliaavikoilla tärkeä osa ruokavaliota ovat hämähäkit. Kissa lähestyy saalista hitaasti ja hyökkää päästyään noin metrin etäisyydelle.
Afrikanvillikissa on aktiivinen lähinnä yöaikaan ja hämärässä. Päivällä se piileksii pensaikossa, joskin se on toisinaan aktiivinen myös hämärinä, pilvisinä päivinä. Urosten reviiri kattaa muutaman naaraan, jotka puolustavat aluetta tunkeilijoilta. Naaras synnyttää 2–6 pentua, mutta keskimäärin kolme. Tiineys kestää 56–69 päivää. Pennut syntyvät sokeina, ja ne ovat riippuvaisia emonsa huolenpidosta. Useimmiten pennut syntyvät sadekaudella, jolloin ravintoa löytyy riittävästi. Pennut ovat emonsa luona 5–6 kuukautta ja saavuttavat sukukypsyyden vuoden ikäisinä.
