Säkiä
Monni eli säkiä (Silurus glanis) on monnikaloihin kuuluva kookas makean veden petokala, joka Suomesta on hävinnyt sukupuuttoon.
Monni muistuttaa jonkin verran madetta, muttei ole sille mitään sukua. Ruumis on edestä liereä mutta takaa kalamaisesti litistynyt. Pää on kookas ja kuono pyöreä. Suu on huomattavan suuri, pienten piikkihampaiden täyttämä, ja sitä ympäröi kuusi viiksisäiettä. Silmät taas ovat kovin pienet. Selkäevä ja vatsaevät ovat pienet, mutta peräevä on pitkä ja leveä ja ulottuu pyrstöevään asti.
Monni voi kasvaa usean metrin mittaan, mutta yleensä saaliiksi saadaan puolen-puolentoista metrin mittaisia alle 40-kiloisia kaloja. Yli kolmimetrisistä ja 150-kiloisia suurmonneja on pyydystetty niin Ruotsista, Virosta kuin muualtakin, ja Venäjällä on saatu pyydystettyä neljämetrisiäkin. Suurimpien ja vanhimpien monnien arvellaan olevan 5–6-metrisiä. Ne voivat painaa jopa 300 kilogrammaa. Monni kasvaa nopeasti ja voi elää kymmeniä vuosia. Kaksivuotiaat monnit ovat toistakiloisia ja kymmenessä vuodessa kalojen pituus on yli metrin. Monni on sukukypsä 3–5-vuotiaana, alle 2-kiloisena.
Monni on Keski- ja Itä-Euroopan ja Keski-Aasian kala, jonka levinneisyys lännessä ulottuu Ranskaan ja Reinin alueelle. Esiintymisen painopiste on kuitenkin Mustaanmereen ja Kaspianmereen laskevissa joissa. Pohjoisimpana se esiintyy Äänisen vesistöalueella, kuten Suojoessa. Nykyisin Suomea lähimmät monnit elävät Karjalan tasavallassa Taipaleenjoen suun hitaasti virtaavissa osissa. Laji on siellä kuitenkin hyvin harvinainen ja mahdollisesti jo hävinnyt. Monneja elää myös muutamissa Laatokan Karjalan itäosan joissa sekä eteläiseen Laatokkaan laskevissa joissa, kuten Olhavanjoessa. Lähes kaikki Karjalan monnipopulaatiot ovat pienentyneet, syynä siihen pidetään vesien saastumista. Myös Keski-Ruotsissa ja Virossa Peipsijärven-Vörtsjärven alueella on yhä jonkin verran monneja.
Monnit saalistavat pääasiassa öisin. Päiväsaikaan ne lepäilevät pohjalla. Saaliiksi niille kelpaavat lähes kaikki vesieläimet, kuten erilaiset kalat, sammakot ja nuoret vesilinnut. Suurten yksilöiden kerrotaan syöneen Keski-Euroopassa jopa jokea ylittäneitä kulkukissoja. Ihmiselle monneista ei kuitenkaan ole vaaraa.
Monni kutee veden lämmettyä kesä-elokuussa. Naaras laskee munat koiraan kaivamaan pesäkuoppaan, joka sijaitsee matalassa vedessä kasvillisuuden joukossa. Kutukertoja on useita. Koiras vartioi ja puolustaa sekä kehittyviä mätimunia että pieniä poikasia.
Poikaset syövät aluksi planktonia ja pieniä pohjaeläimiä, mutta kasvun myötä ne siirtyvät suurempiin saaliisiin.