Ampiaishämähäkki (Argiope bruennichi) on ristihämähäkkien heimoon kuuluva suurikokoinen ja värikäs hämähäkkilaji, jota on 2000-luvun alussa tavattu myös Suomessa.
Ampiaishämähäkkinaaraan takaruumis on yläpuolelta poikittaisten keltaisten, valkoisten ja mustien raitojen kirjoma, muistuttaen ampiaisten väritystä. Väritys lienee kehittynyt suojakeinoksi ampiaisia varovia saalistajia vastaan. Eturuumiin selkäpuoli sijaan on yksivärinen, yleensä vaalean hopeankiiltävä. Koirailla ei ole ruumiissaan tummia poikkivöitä. Ruumiin vatsapuolella on eturuumiissa yksi ja takaruumiissa kaksi pitkittäissuuntaista keltaista raitaa, ja toisinaan myös pieniä valkoisia täpliä. Jaloissa on vuorotellen tummia ja vaaleita juovia. Ampiaishämähäkkien väritys vaihtelee hieman alueittain, ja lisäksi nuoret yksilöt ja koiraat ovat vaaleampia kuin täysikasvuiset yksilöt ja naaraat.
Nuorina sukupuolet ovat lähes samannäköiset, mutta aikuisilla sukupuolten välinen kokoero on poikkeuksellisen suuri: naaras on yli kolme kertaa niin pitkä kuin koiras. Koiras jää alle kuuden millimetrin mittaiseksi, kun taas täysikasvuisen naaraan ruumis on 14–17 millimetriä pitkä ja sen jalkojen kärkiväli voi olla lähes kymmenen senttimetriä. Varsinkin munia kantavan naaraan takaruumis voi loppukesällä ja syksyllä olla huomattavan kookas.lähde?
Ampiaishämähäkkiä tavataan Euroopassa, Pohjois-Afrikassa ja osissa Aasiaa. Laji on viime vuosikymmeninä levinnyt monille uusille alueille varsinkin Euroopassa: aiemmin sitä tavattiin lähinnä Välimeren maissa, mutta nykyään sen levinneisyys ulottuu Viroon ja Pohjoismaihin asti. Tanskassa laji on jo melko yleinen koko maassa, ja Ruotsissakin se on levinnyt nopeasti vuonna 1989 tehdyn ensihavainnon jälkeen. Norjassa laji tavattiin ensimmäisen kerran vuonna 2004. Nopea leviäminen selittynee sillä, että pienet poikaset voivat liitää tuulen mukana jopa satoja kilometrejä. Vaikutusta arvellaan olevan myös kasvukauden pitenemisellä ja lämpösummien nousulla.
Ampiaishämähäkki pystyy elämään monenlaisissa ympäristöissä. Ruotsissa lajin tyypillisimpiä elinpaikkoja ovat aurinkoiset hiekkarannat ja muut hiekkaiset maat, avoimet ja epätasaiset laidunmaat, niityt, heinikot, suot, tienlaidat ja metsänreunat yleensä veden lähellä. Suomessa lajia on tavattu pelloilla, niityillä, hakkuuaukeilla ja puutarhoissa. Se elää yleensä kosteassa heinävaltaisessa aluskasvillisuudessa ja matalissa pensaikoissa. Hämähäkki vaatii epätasaista kasvillisuutta, jotta se voi kutoa ison ja pystysuoran verkkonsa.lähde?
Ampiaishämähäkki kutoo suuren ja epäsymmetrisen (keskusta on yläreunan puolella) pyyntiverkkonsa yleensä aamuisin, mutta joskus myös iltahämärissä johonkin aurinkoiseen paikkaan korkeaan heinikkoon tai pensaiden alaoksiin. Verkon läpimitta voi olla 30 senttimetriä. Verkko tehdään varsin matalalle, sen keskikohta voi olla vain parinkymmenen senttimetrin korkeudella maanpinnasta. Verkko valmistuu noin tunnissa. Argiope-suvun tarhahämähäkit tekevät täysikasvuisina verkkoonsa erikoista siksak-kuvioista vahvikeseittiä eli stabilimentumia. Sen tarkoitusta ei tiedetä varmasti; mahdollisesti se naamioi verkkoa tai houkuttelee hyönteisiä. Ampiaishämähäkillä seittivahvikkeet ovat useimmiten pystysuorassa eli verkon ylös- ja alaspäin suuntautuvissa sektoreissa. Hämähäkki odottaa saalistaa verkon keskustassa pääpuoli alaspäin. Huomattuaan saaliin, yleisimmin heinäsirkan, hepokatin, kärpäsen tai perhosen, jääneen verkkoon, hämähäkki ryntää käärimään sen seittiin estääkseen sitä karkaamasta. Saalis tainnutetaan myrkyllä, joka ei ihmiselle ole vaarallista, vaan voi aiheuttaa enintään pientä kipua ja kutinaa tai turvotusta. Kun saalis on kuollut, hämähäkki joko sulattaa ja imee sen suuhunsa heti, tai sitten paketoi sen myöhemmin syötäväksi. Jos verkkoon sattuu jäämään liian suuri hyönteinen, hämähäkki katkaisee sitä pitelevät seittirihmat ja antaa sen pudota maahan. Toisinaan hämähäkki kuitenkin odottaa, että suuri saalis kuluttaa seitissä räpiköidessään voimansa loppuun, jolloin se on helppo tappaa ja syödä.lähde?
Häirittäessä ampiaishämähäkki ensin värisyttää verkkoaan ja pudottautuu sitten maahan. Verkon heiluttamisen tarkoituksena saattaa olla saalistajan pelottelu: huojuva seitti valkoisine vahvikkeineen voi muistuttaa jotakin suurta eläintä.lähde?
Ampiaishämähäkki on useimpien muiden hämähäkkien tapaan yksineläjä, vaikka voikin esiintymisalueillaan olla paikoitellen hyvin runsaslukuinen. Varsinkin lisääntymisaikana kesä-heinäkuussa koiras kuitenkin oleilee usein naaraan verkon läheisyydessä odottaen, että naaras luo nahkansa ja tulee sukukypsäksi. Heti nahanluonnin jälkeen naaraan leuat ovat niin pehmeät, että koiras voi paritella ilman, että on vaarassa joutua naaraan ravinnoksi. Ei kuitenkaan ole harvinaista, että koiras silti joutuu naaraan syömäksi. Naaras munii kuukauden kuluttua parittelusta syksyllä, yleensä elo-syyskuussa, 300–400 munaa ja kuolee itse pian sen jälkeen. Laji on yksivuotinen, joten aikuiset koiraatkin kuolevat ennen talvea. Ampiaishämähäkin ruskea tai harmaa munakotelo on suurikokoinen, jopa 25 millimetriä leveä, ja maastossa helposti havaittava. Poikaset tulevat munakotelosta ulos vasta talvehtimisen jälkeen myöhäiskeväällä, huhtikuun tienoilla.lähde?
