Yö
YöllinenLi
LihansyöjäLihansyöjä eli karnivori on eläin, joka saa suurimman osan ravinnostaan syömällä toisia eläimiä. On myös lihansyöjäkasveja, jotka hankki...
Ar
ArboreaalinenVä
VäijytyspetoLi
Liitävät eläimetLiitäminen on lentämistä käyttämättä omaa voimanlähdettä. Esimerkiksi liidokki voi lentää pitkiäkin matkoja.Lentolaitteen liitäessä t...
Va
Vanhat eläimetMa
MaanpäällinenRe
ReviiriReviiri tai territorio on eläimen elinpiirin osa, jota eläin puolustaa saman lajin yksilöiltä. Pesintäreviirejä puolustetaan vain saman sukup...
Ov
OvipaarinenOvipaarinen tarkoittaa eläintä, joka lisääntyy munimalla. Useimmat selkärangattomat, kalat ja matelijat, kaikki linnut ja sammakkoeläimet sek...
Sa
SarjamonogamiaYl
Yleensä yksinäiset eläimetYk
Yksinäiset eläimetOs
Osittainen siirtolainenB
alkaaHelmipöllön pituus on 22–27 cm. Selkäpuoli on ruskea ja valkotäpläinen. Rintapuolelta se on vaalea ja rinnassa on epäselvärajaisesti ruskeita laikkuja. Pää on iso, silmät ovat keskikokoiset ja keltaiset. Nuoret linnut ovat suurimmaksi osaksi ruskeita, mutta naamassa niillä on vaihtelevasti valkoista. Täysikasvuisen linnun paino on noin 120–200 grammaa. Helmipöllön lentotapa on suora ja voimakas.
Vanhin suomalainen rengastettu helmipöllö on ollut 14 vuotta, 11 kuukautta ja 8 päivää vanha. Se on samalla Euroopan vanhin helmipöllö.
Lajia tavataan Euroopassa, Aasiassa ja Pohjois-Amerikassa havumetsävyöhykkeellä. Sen populaatioksi arvioidaan yli 1 700 000 yksilöä. Lajin kanta on vakaa ja se luokitellaan elinvoimaiseksi lajiksi.
Helmipöllö pesii koko Suomessa tunturialueita lukuun ottamatta. Suomessa pesii myyrätilanteesta riippuen 3 000–15 000 paria. Helmipöllö on luokiteltu Suomessa vuodesta 2010 lähtien silmälläpidettäväksi lajiksi, kun se aiemmin oli elinvoimainen. Laji oli taantunut edellisen 30 vuoden aikana. Helmipöllö on Suomessa rauhoitettu ja sen ohjeelliseksi korvaussummaksi on asetettu 420 euroa.
Helmipöllö on vaelluslintu, joka syys–lokakuussa voi vaeltaa satojen kilometrien matkoja, joskus jopa yli tuhannen kilometrin matkoja. Vanhat koiraat ovat kuitenkin paikkalintuja.
Helmipöllö pesii kaikenlaisissa metsissä, kunhan tarjolla on pesäkolo ja ravintoa. Luonnonkoloista suosiossa ovat palokärjen kolot. Helmipöllö pesii myös pöntöissä. Hyvä paikka pöntölle on pellon tai hakkuuaukean laita. Pönttö kannattaa ripustaa kuuseen, 2–5 metrin korkeuteen.
Helmipöllön kanta vaihtelee myyräkannan mukana kolmen-neljän vuoden sykleissä. Huonoina vuosina aikuisiksi selviytyneiden poikasten määrä on pienempi kuin hyvinä.
Helmipöllön soidinääni on pehmeä puputus. Äänensävyssä ja tempossa on yksilöllistä vaihtelua. Kutsuääni on lyhyt naukaisu, joka muistuttaa oravan maiskautusta. Poikaset kerjäävät lyhyellä sihahtavalla äänellä.
Useimpien pöllöjen tapaan myös helmipöllö käyttää ravintonaan pikkunisäkkäitä, hiiriä, myyriä ja päästäisiä. Sen ravintoon kuuluu myös pikkulintuja ja sammakoita.
Helmipöllö pesii puunkoloissa tai pöntöissä. Pesiä on löydetty myös rakennuksista. Laji munii aikaisin maaliskuusta alkaen ja yleensä 3–6 munaa. Hyvinä myyrävuosina jopa 9 munaa on tavattu. Hautomisaika on noin 27 vuorokautta ja vain naaras hautoo. Poikaset lähtevät pesästä 3–4 viikon ikäisinä.
