Pikkukorppikotka (Neophron percnopterus) on haukkoihin (Accipitridae) kuuluva lintu, joka on sukunsa Neophron ainut laji. Kaatopaikoilla syötävää etsivä pikkukorppikotka on tavallinen näky etelän maiden asutuskeskusten liepeillä.
Pikkukorppikotkakanta on vähentynyt huomattavan nopeasti. Intiassa diklofenaakkimyrkytys on pienentänyt populaatioita merkittävästi ja Euroopassa lajin kannasta on hävinnyt yli puolet viimeisen kolmen sukupolven aikana. Maailman populaatio on kooltaan 30 000–40 000 lisääntymisikäistä yksilöä. Pikkukorppikotka luokitellaankin nykyään erittäin uhanalaiseksi.
Pikkukorppikotkan ruumis on pääosin valkea, mutta siipisulat ovat mustat. Solakkaa päätä reunustaa tuuhea höyhenröyhelö. Naama on keltainen ja höyhenetön ja nokka on keltainen, mutta tummakärkinen. Jalat pitkät, harmaanvalkeat, ruusunpunaiset tai vaaleankeltaiset. Sukupuolet ovat samannäköisiä.
Laji elää Etelä-Euroopassa, Lähi-idässä, Keski-Aasiassa ja Intiassa sekä Afrikassa Sahelin alueella ja paikoin mantereen pohjoisosissa. Suomessa pikkukorppikotka on tavattu toistaiseksi seitsemän kertaa.
Vuoristoalueet, rannat, kalliot, aavikoiden reunamat, ruohomaat ja asutut seudut.
Haaskat, pienet eläimet, linnunmunat, hyönteiset ja eloperäinen jäte.
Sukukypsä 4–5 vuoden iässä. Risuista rakennettu pesä on kalliojyrkänteellä tai ulkonemalla, joskus rakennuksessa tai puussa. Naaras munii tavallisesti 2 munaa, joita molemmat puolisot hautovat yhteensä 42 päivää. Poikaset kuoriutuvat eriaikaisesti. Molemmat emot huolehtivat poikasista, jotka ovat lentokykyisiä 70–90 päivän ikäisinä.
