Syvännepiikkihai
Ruskosusihai eli syvännepiikkihai (Centroscymnus coelolepis) on Somniosidae-heimoon kuuluva kalalaji.
Ruskosusihain tavallinen pituus on 92 senttimetrin luokkaa. Maksimissaan sen on havaittu yltävän 120 senttimetrin mittaan. Sen selkäevässä on kaksi hyvin pientä piikkiä. Sen ruumis on kohtalaisen tanakka. Kuono on lyhyt ja tylppä. Kiduskaaret ovat lyhyitä. Tämän hain suu on hiukan kaareva ja sitä ympäröivät paksut huulet. Sillä on hyvin lyhyet selkäpiikit, jotka tuskin näkyvät pienien selkäevien juuressa. Ensimmäisen selkäevä alkaa hyvin pyöreäreunaisten rintaevien takaosan kohdalla. Ruskosusihailta puuttuu peräaukko. Se voidaan sekoittaa leijahaihin (Dalatias licha) tai holkeriin (Somniosus microcephalus), mutta erotukseksi ruskosusihaihin niiltä puuttuvat selkäpiikit.
Ruskosusihaita tavataan laajasti mutta hajanaisesti Atlantin valtamerellä, missä sen levinneisyysalue kattaa alueen Islannista Etelä-Afrikkaan, Välimeren länsiosat sekä alueen Newfoundlandin matalikosta Delawarenlahteen. Tyynellämerellä sitä tavataan meren länsiosissa alueella Cape Hawkesta Beachportiin sekä Tasmaniassa. Vuonna 2007 ruskosusihai havaittiin yllättäen Grönlannista, minne sen uskotaan levinneen osaksi meriveden lämpenemisen takia. Ruskosusihai on tavattu Grönlannin vesiltä kolme kertaa myöhemminkin. Nämä hait elävät 270–3700 metrin syvyydessä merenpinnasta. Lajin tiedetään olevan vähälukuisempi kuin lattahai (Deania calcea) tai kuonosamettihai (Centroscymnus crepidater), vaikka sen populaatioita ei ole määrällisesti arvioitu. Näiden syiden takia Kansainvälinen luonnonsuojeluliitto IUCN luokittelee ruskosusihain silmälläpidettäväksi lajiksi.
Ruskosusihain ravintoa ovat pääasiassa kalat (mukaan lukien hait) ja pääjalkaiset sekä pohjalla elävät selkärangattomat ja valaat. Australian eteläosien ulkopuolella niiden syömiä varsinaisia luukaloja ovat silokuoreet, keltaroussi (Hoplostethus atlanticus) ja pienet valokalat. Portugalissa tehtyjen tutkimusten mukaan ruskosusihai tulee sukukypsäksi 95–110, keskimäärin 101 senttimetrin mittaisena. Australiassa taas on havaittu naaraiden saavuttavan sukukypsyyden 95 ja koiraiden 75 senttimetrin mittaisena. Australiassa syntyneiden poikasten koko oli keskimäärin 30 senttimetriä, ja niitä syntyi 8–19 kappaletta. Ruskosusihain lisääntyvyystehokkuus on todennäköisesti alhainen.
