Kääpiökotka
Pikkukotka eli aiemmalta nimeltään kääpiökotka (Hieraaetus pennatus) on isokokoinen päiväpetolintu.
Pikkukotka on hiirihaukan kokoinen, mutta selvästi kotkan muotoinen. Sen pituus on 45–53 cm, siipien kärkiväli 100–121 cm ja paino 510–1 250 g; naaraat ovat 10 % suurempia kuin koiraat.
Lajista tavataan kahta värimuotoa, tummaa ja vaaleaa. Kummallakin muodolla yläpuoli on ruskea, siiven yläpeitinhöyhenillä on vaaleat lautumat ja siipien tyvillä on vaaleat ”ajovalot”. Vaalea muoto on alta valkea, siipisulat erottuvat mustina. Tumma muoto on alta ruskea.
Pikkukotka on muuttolintu, joka pesii Etelä- ja Kaakkois-Euroopassa, Pohjois-Afrikassa ja Keski-Aasiassa, ja talvehtii Afrikassa Saharan eteläpuolella sekä Aasian eteläosissa. Sen esiintymisalueen pinta-ala on noin 10 miljoonaa neliökilometriä ja maailman populaation koko on 10 000–100 000 yksilöä. Suomessa laji on äärimmäisen harvinainen satunnaisvierailija, joka oli tavattu vuoden 2007 loppuun mennessä 11 kertaa.
Pikkukotkat saalistavat enimmäkseen lintuja. Saaliit vaihtelevat pienistä varpuslinnuista harakan kokoisiin, tavallisin saaliskoko on isojen rastaiden ja kanojen luokkaa. Laji saalistaa myös liskoja, pieniä nisäkkäitä ja isokokoisia hyönteisiä.
Pikkukotkan pesä sijaitsee yleensä puussa 6–16 metrin korkeudessa, sopivien pesäpuiden puuttuessa myös kallion ulkonemalla tai kalliojyrkänteen hyllyllä. Pesä voi olla käytössä useita vuosia ja se on laakea oksa- ja risukasa, joka on vuorattu tuoreilla lehvillä. Pikkukotkanaaras munii vuosittain tavallisesti kaksi, joskus yhden tai kolme munaa. Haudonta-aika on 36–38 päivää, ilmeisesti vain naaras hautoo ja koiras kantaa sille ruokaa. Poikaset ovat lentokykyisiä 50–63 vuorokauden ikäisinä ja itsenäistyvät parin viikon kuluttua lentokyvyn saavuttamisesta.
