Kahlaajapääsky
Pääskykahlaaja (Glareola pratincola) on Suomessa harvoin vieraileva muuttolintu, entiseltä nimeltään kahlaajapääsky. Ensimmäinen havainto on vuodelta 1984, sen jälkeen havaintoja on vuosilta 1989, 1992 ja 1998. Lisäksi on havaintoja Glareola-lajeista, jotka ovat jääneet määrittämättä lajilleen.
Pääskykahlaajalla on harmaanruskea selkä ja pää, vaalea vatsa ja ruskeat siivet, joiden lenninsulat ovat tummemmat. Siiven alapinta on kastanjanruskea - tärkein ero aropääskykahlaajaan. Jalat ovat lyhyet, siivet pitkät ja pyrstö haarainen. Kahlaajaksi nokka on harvinaisen lyhyt.
Välimeren ympäristöstä Pakistaniin, Afrikka. Nimirotu talvehtii eteläisessä Afrikassa, ja harhautuu joskus harvoin myös Suomeen.
Tasaiset, kuivat avomaat, kuten arot ja viljelysmaat.
Vaikka pääskykahlaaja luetaan kahlaajiin, se sieppaa pääosan syömistään hyönteisistä lennosta. Syö etupäässä heinäsirkkoja, pistiäisiä, termiittejä y. isokokoisia hyönteisiä. Huonolla säällä se poimii hyönteisiä ja matoja myös rantasoran seasta.
Pesii yhdyskunnissa, jotka kooltaan tavallisesti pieniä, alle 20 parin, mutta joskus jopa 100 paria. Tosinaan yhdyskunnissa pesii myös aropääskykahlaajia. Pesä on maassa, joko valmiissa maakolossa tai linnun itsensä raaputtamassa kolossa. Munii tavallisesti 3 munaa, joita molemmat puolisot hautovat yhteensä 18 vrk. Sukukypsä 1-vuotiaana.
