Ritariperhonen (Papilio machaon) on apollo- ja ritariperhosten (Papilionidae) heimoon kuuluva päiväperhoslaji. Se on yksi Suomen suurimmista päiväperhosista.
Ne
NektarivoreFo
FolivoreKa
KasvinsyöjäKasvinsyöjä eli herbivori on eläin, jonka ravinto koostuu yksinomaan tai pääasiassa kasveista. Lihansyöjiin ja sekaravintoa käyttäviin elä...
Ma
MaanpäällinenOv
OvipaarinenOvipaarinen tarkoittaa eläintä, joka lisääntyy munimalla. Useimmat selkärangattomat, kalat ja matelijat, kaikki linnut ja sammakkoeläimet sek...
P
alkaaRitariperhosen siipien kärkiväli on 7,6–9,3 cm. Yläpuolelta se on pääasiassa keltaisen ja mustan kirjava. Takasiivissä on myös sinistä ja punaiset täplät. Pitkät kapeat kannukset takaosassa ovat ritariperhoselle ja sen lähisukulaisille tunnusomaiset.
Lajin toukka on täysikasvuisena vihreä ja siinä on mustaoransseja kuvioita.
Kotelovaiheessa ritariperhonen näyttää käpristyneeltä lehdeltä.
Ritariperhosen levinneisyysalue on huomattavan laaja. Se kattaa suuren osan Eurooppaa ja Aasiaa. Lisäksi ritariperhosta tavataan Pohjois-Afrikassa ja Pohjois-Amerikan länsi- ja keskiosissa. Suomessa sitä esiintyy koko maassa pohjoisimpaan Lappiin asti.
Ritariperhosta tavataan vuoristoisilla alueilla ja rannikkoseuduilla. Sen tyypillisimpiä elinympäristöjä ovat kosteikot, kukkaniityt, metsänreunat ja suot.
Toukkavaiheessa ritariperhosen on syötävä runsaasti sarjakukkaiskasveja, kuten karhunputkea, kerätäkseen kylliksi energiaa nahanluonteja ja lopullista muodonmuutosta varten. Lyhyillä, vahvoilla leuoillaan se jauhaa ravintokasvin lehtiä useiden päivien ajan miltei tauotta. Nautittu kasviaines sisältää myrkyllisiä yhdisteitä, jotka kerääntyvät toukan ruumiiseen ja suojaavat sitä linnuilta ja muilta pedoilta.
Aikuinen ritariperhonen käyttää ravinnokseen mettä.
Naaras munii munansa erilaisten sarjakukkaisten tuoreimmille lehdille, etenkin luhtasuoputkelle ja karhunputkelle. Ritariperhosen munat ovat vaaleanvihreitä, sileitä ja läpimitaltaan noin 1 mm.