Luhtahuitti (Porzana porzana) on rantakanoihin kuuluva kosteikkojen lintulaji. Lajin piileskelevän luonteen vuoksi äänihavainnot ovat paljon näköhavaintoja yleisempiä. Soidinkutsu on monotonisesti toistettu ”huit... huit... huit...”.
Luhtahuitilla on lyhyt, suora nokka, joka on tyvestä punainen ja muuten keltainen. Sillä on siniharmaa rinta, ruskeahkolla selkäpuolella tumma raita ja kyljissä valkeat pilkut. Pitkävarpaiset jalat ovat vihreät ja pyrstö lyhyt. Naaras on koirasta hiukan täplikkäämpi ja väritykseltään himmeämpi. Nuori lintu on ruskea ilman valkoisia pilkkuja. Luhtahuitin pituus on 20–24 senttimetriä, siipien kärkiväli 37–42 senttimetriä ja paino 55–145 grammaa.
Vanhin suomalainen rengastettu luhtahuitti on ollut vähintään 3 vuoden, 1 kuukauden 8 päivän ikäinen.
Luhtahuitti pesii Euroopassa ja Länsi-Aasiassa talvehtien Afrikassa ja Intiassa. Läntisessä Euroopassa pesii 50 000–70 000 paria, idässä laji on runsaampi. Suomen pesimäkanta on noin 1 500 paria. Suomeen luhtahuitit saapuvat huhti-toukokuussa ja lähtevät syys-lokakuussa. Luhtahuitti on yömuuttaja.
Luhtahuitit elävät erilaisilla kosteikoilla, tavallisimmin märillä rantaluhdilla mutta toisinaan myös ruovikoissa ja osmankäämiköissä.
Luhtahuitti syö lähinnä vedessä ja liejussa eläviä hyönteisiä ja muita selkärangattomia. Syö toisinaan myös pikkukaloja ja vesikasvien osia.
Luhtahuitti tekee 6–15 munaa maassa esimerkiksi rantakosteikon kuivalla kohdalla olevaan pesään. Molemmat emot hautovat noin 3 viikkoa, ja hoitavat yhdessä mustia untuvikkoja, jotka ovat pesäpakoisia, ja saavuttavat lentokyvyn noin 5 viikon ikäisinä.
