Lehtokerttu (Sylvia borin) on harmaanruskea lehtipuumetsien lintu.
Lehtokerttu on 13–15 cm pitkä. Lehtokertun perustuntomerkki on se, että siinä ei ole mitään yksityiskohtaa, mihin silmä tarttuisi. Väriltään se on harmaanruskea, alapuoli on hieman vaaleampi. Kaulansivuilla lehtokertulla on usein heikko harmaa alue. Jalat ovat melko tukevat ja vaalean harmahtavat. Lehtokerttu on elintavoiltaan huomaamaton, ja piilottelee puiden latvuksissa lehvästön seassa.
Lehtokertun laulu (ohje) on 3–8 sekunnin pituinen kirkassointinen jokeltava lavertelusäe, jossa ei ole selvää melodiaa, vaan säe pulppuilee epämääräisesti ylös ja alas. Laulussa ei ole mustapääkertulle tyypillisiä huilumaisia loppusointuja, mutta joskus lehtokertun laulu voi olla kirjokerttumainen. Lehtokertun kutsu- ja varoitusääni on nenäsointinen maiskuttelu ”svät-svät-svät...”
Lehtokerttujemme sulkasato tapahtuu vasta talvehtimisalueella. Sekä vanhat että nuoret linnut sulkivat siellä koko höyhenpukunsa. Loppukesällä vanhat ja nuoret lehtokertut erottaa höyhenpukujen kuluneisuudesta: nuorella on tuore ja aavistuksen kellertävämpi höyhenpuku. Lehtokertulla on vahvat sulat, sillä usein vanhojen lintujen sulat ovat vielä suhteellisen hyväkuntoiset syysmuuton aikana, toisin kuin esimerkiksi kerttusten ja sirkkalintujen hyvin kuluneet sulat.
Vanhin suomalainen rengastettu lehtokerttu on ollut 6 vuotta 11 kuukautta 26 päivää vanha. Euroopan vanhin on ollut saksalainen vähintään 14 vuoden 2 kuukauden ikäinen lintu.
Lehtokerttu pesii lähes koko Euroopassa ja Aasian länsi- ja keskiosissa. Se on muuttolintu, joka talvehtii trooppisessa Afrikassa. Maailman lehtokerttukannaksi arvioidaan 54,3–124 miljoonaa yksilöä, ja laji on luokiteltu elinvoimaiseksi.
Suomessa lehtokerttuja arvioidaan nykyään pesivän 700 000–1 000 000 paria. Yhtenäisen levinneisyyden pohjoisraja kulkee Lapin eteläosissa. Keväällä ensimmäiset lehtokertut saapuvat Suomeen toukokuun puolivälissä, ja poismuutto tapahtuu elo-syyskuussa. Osa lehtokertuista voi viivytellä lokakuullekin asti.
Lehtipuuvaltaiset sekametsät ja lehtimetsät, puutarhat, pihat, varttuneet lehtipuutaimikot, vesistöjen rantametsät, pellonreunametsät jne. Lisävaatimuksena on, että pensaikkoa on ainakin jonkun verran.
Hyönteiset, hämähäkit ja marjat.
Hatara korsipesä matalalla pensaassa, puuntaimessa tai korkeissa ruohovartisissa kasveissa, esimerkiksi koiranputkissa, nokkosissa, vatuissa jne. Naaras munii toukokuun lopulla-kesäkuun alkupuolella 4–6, tavallisesti 5, vaaleata tummatäpläistä munaa. Molemmat emot hautovat yhteensä noin 12 vrk. Poikaset lähtevät pesästä ollessaan vielä lentokyvyttömiä 10–11 vrk:n ikäisinä. Emot huolehtivat niistä vielä pari viikkoa. Joillakin vielä toinen pesue.
