Tylli (Charadrius hiaticula) on kahlaajiin kuuluva rantalintulaji.
Nimi tylli on onomatopoeettinen eli se jäljittelee linnun ääntelyä. Nimitys vakiintui tarkoittamaan tätä lintua 1920-luvulla, sitä ennen niminä olivat mm. rantasipi ja tyllikurmitsa.
Ma
MaanpäällinenSe
SeurakuntaOv
OvipaarinenOvipaarinen tarkoittaa eläintä, joka lisääntyy munimalla. Useimmat selkärangattomat, kalat ja matelijat, kaikki linnut ja sammakkoeläimet sek...
Es
Esiyksilölliset eläimetSo
Sosiaaliset eläimetPa
ParveiluMi
MigraatioC
alkaaTyllillä on harmaanruskea selkä ja siivet, valkea vatsa ja musta nauha kaulassa. Päässä on ruskea lakki, valkoinen otsa, musta naamio silmillä ja lyhyt oranssi-musta nokka. Jalat ovat oranssit. Lennossa siivellä näkyy valkoinen pitkittäisjuova. Pituus 18–20 cm, siipien kärkiväli 40–57 cm ja paino 40–80 g. Laji on saanut nimensä äänestään ’tyl-li’. Soidinlennossa koiras lentää matalalla ympyrää ja laulaa hiljaa.
Vanhin suomalainen rengastettu tylli on ollut 14 vuotta 1 kuukautta vanha. Euroopan vanhin on ollut brittiläinen vähintään 20 vuoden 9 kuukauden ikäinen yksilö.
Pohjois-Euraasia, Grönlanti, Islanti ja Luoteis-Kanada. Talvehtii Pohjois-Afrikassa tai Välimerellä. Eteläisimmät pesijät Ranskassa ja Britteinsaarilla saattavat talvehtia pesimäseuduillaan. Euroopan pesimäkanta on noin 100 000 paria. Suomessa pesii rannikolla ja saaristossa sekä Pohjois-Suomessa myös sisämaassa. Suomen pesimäkanta on noin 10 000 paria. Saaristossa pesivien tyllien määrä on vähentynyt hälyttävästi. Muuttolintu, joka saapuu keväällä maaliskuun lopulla ja huhtikuussa, ja lähtee syksyllä heinä–syyskuussa. Arktiset tyllit muuttavat Suomen kautta toukokuussa.
Avoimilla lyhytkasvuisilla tai paljailla rannoilla ja tulvaniityillä. Tunturi-Lapissa pesii myös palsasoilla. Etelä-Suomen rannikolla pesii myös täytemaa-alueilla ja muissa keinotekoisissa paikoissa. Muuttoaikoina tavataan varsinkin lietteisillä rannoilla.
Tylli syö hyönteisiä ja muita pikkuötököitä. Pääasiallisena ravintona vedessä elävät selkärangattomat.
Pesä tehdään maahan hyvin lyhyen kasvillisuuden alueelle tai paljaalle kalliolle tai soralle. Jos peto näyttää lähestyvän pesää, emo alkaa nilkuttaa kauemmaksi teeskennellen haavoittunutta, ja houkuttelee uhkaajan pois pesältä. Munia on 4, uusintapesissä 2–3, vanhemmat hautovat niitä vuorotellen yhteensä 23–25 päivää. Poikaset ovat pesäpakoisia, ja oppivat lentämään noin 25 päivää vanhoina.
